Lapsena vanhempani tekivät monet omaa tulevaisuuttani koskevat merkittävät päätökset, kuten sen missä kaupungissa asun ja mitä koulua käyn. Seuraavat omaan tulevaisuuteeni vaikuttavat valinnat olivat jo enemmän omissa käsissäni kuten harrastukset ja yläasteen jälkeen seuraavan opiskelupaikan valinta. Näitä kumpaakin oli Kokkolassa kuitenkin rajallinen valikoima. Mitä vanhemmaksi tulin, sitä enemmän vaihtoehtoja alkoi avautua, mutta samalla jouduin myös priorisoimaan ja karsimaan niitä. En vielä silloin ymmärtänyt, että jossain vaiheessa vaikeinta ei olisi mahdollisuuksien puute vaan se, että kiinnostavia mahdollisuuksia olisi yksinkertaisesti liikaa.

Valintojen multihuipentuma tapahtui täysi-ikäisenä kun oli vapaus tehdä MITÄ VAIN (tai ainakin siltä se tuntui, sillä kontrasti edeltäneeseen 18 vuoteen oli suuri). En ollut ikinä ymmärtänyt miksi aikuiset päättävät olla hyödyntämättä kaikkia mahdollisuuksiaan ja olin jo päättänyt että kohdallani tilanne olisi toinen. Kiinnostus tehdä, nähdä ja kokea oli huipussaan.

En edes ajatellut valintojen vaikutusta siihen miten ne tulevat elämää muovaamaan. Poikaystävän valinnassa painoi se että tyyppi oli kiva ja kiltti. Työelämässä ajauduin eri tehtäviin sen sijaan että olisin tehnyt minkäänlaista uraan liittyvää ajatustyötä. Matkustaessa kaikki paikat olivat näkemisen arvoisia, joten ei kun menoksi!

Nyt olen kuitenkin 28 ja valintoja on yhä sama lähes rajaton määrä kuin täysi-ikäiseksi kääntyessä, mutta valinnat tuntuvat määrittävän paljon enemmän.

Se mitä tulen seuraavaksi kertomaan on oppikirjaesimerkki ensimmäisen maailman ongelmasta. Toisaalta juttu on ihan hyvä osoitus itselle siitä miten hyvin asiat ovat, mutta häpeän vähän jo valmiiksi. Omassa pienessä elämässäni kuitenkin iso ja merkityksellinen juttu.

Asia on nimittäin niin että haluan niin paljon asioita, että minun on vaikea päättää mitä niistä haluan toteuttaa.

Analyysihalvaus

Yritin etsiä netistä kohtalotovereita tai edes artikkelia joka kertoisi että tämä on ihan tavallinen parikymppisyyteen kuuluva vaihe. Vastaan tuli kuitenkin termi analyysihalvaus, joka hyvin yksinkertaistettuna kuvastaa siis tilannetta jossa jotakin päätöstä pohditaan niin pitkään että itse tekeminen jää tekemättä.

Analyysihalvaus (engl. analysis paralysis) on tila, jossa päätöksenteko tai toiminta pysähtyy liiallisen tiedon keräämisen, vaihtoehtojen puntaroinnin tai ylianalysoinnin vuoksi.

En tiedä kuvastaako tämä täysin tilannettani sillä teen kyllä paljon, mutta samaistuin ajatukseen tietyillä elämän osa-alueilla. Minusta on tullut juuri se aikuinen joka jättää ovia avaamatta vain sen takia, että oven takana ei ole välttämättä juuri sitä mitä odotin. Tai ehkä toisen oven takana on jotain vielä parempaa? Joskus tuntuu turvallisemmalta jättää avaamatta koko ovi.

En tunnista tästä kuvauksesta kuitenkaan itseäni, mutta jos kerran toimin tämän mukaisesti, niin käsitykseni itsestäni taitaa olla vähän vanhentunut.

Australiaan töihin ja 100 muuta unelmaa

Ajattelen että jos jotain asiaa tarvitsee pohtia kovin kauaa ei siitä voi olla kovin varmakaan. Jos tiedän mitä haluan niin miksi näiden asioiden toteuttaminen sitten takkuaa?

Listalla on aivan kaikkea Australian working holiday-vuodesta ja Norjaan muuttamisesta, pienempiin reppureissuihin tai harrastusten aloittamiseen. Olen tehnyt valintoja elämässä jotka eivät suoranaisesti ainakaan helpota sitä, että voisin vain pakata laukut ja lähteä, mutta käytännössä kaikki listallani on täysin toteuttamiskelpoista. Nykyisin mukaan omiin unelmiin ja suunnitelmiin täytyy vain mahduttaa oma perhe.

Kriiseilyni ei liity siihen ettenkö tulisi ikinä tekemään näitä asioita, vaan valinnanvaikeus liittyy ennen kaikkea siihen mitä kaikista vaihtoehdoista päätän tehdä vielä verrattain nuorena. Pelkään että unelmat ehtivät vaihtua ajan myötä toisiin. Kamalin skenaario on kuinka kiinnostus maailmanypärysmatkaa kohtaan hiipuisi ja biologinen kelloni päättäisi saada minut haaveilemaan hiekkalaatikon reunalla istumisesta! Lohdutan itseäni sillä, että ehkä tuo kello olisi jo soinut jos on soidakseen.

Olen kuitenkin onnekkaassa asemassa sillä toteutan parasta aikaa montaa haaveilemaani asiaa ja itse asiassa suurin osa valinnanvaikeudesta liittyy tulevaisuuden valintoihin nykyhetken sijaan. Ehkä elämää on vielä kolmenkympin toisella puolella eikä kaikkea tarvitse suorittaa ennen sitä. Ja jos jokin haave nyt ehtisi vaihtua tai muuttaa muotoaan, niin tuskin sitä enää siinä hetkessä osaisi kaivatakkaan.