Ei ole varsinaisesti enää mikään salaisuus, että olen tekemässä comebackin työelämään. Oikeastaan olen tehnyt paluuta jo kesäkuun puolivälistä saakka kun aloitin työharjoittelun eli nykyisin työkokeilun. Käytännössä yritys siis otti minut eräänlaiseksi ilmaiseksi TET-harjoittelijaksi.
Se mitä töitä teen saa jäädä vielä toistaiseksi vain omaksi tiedokseni, mutta voin paljastaa, että kyse on siis aivan tavallisesta työstä, ilman ihmeellisempiä arvonimiä tai titteleitä. Kuitenkin sellaisesta minkä opettelu on täysin ummikkona ollut ihan opettelemisen takana.
Työkokeiluni päättyi nyt elokuun lopussa ja koska en ilmeisesti ollut aivan toivoton tapaus sain jatkaa samassa työssä vielä ainakin helmikuun loppuun, mutta oikeana työntekijänä ja oikealla palkalla.
Kolme vuotta kotona
Työkokeilijana olen tehnyt vajaata työaikaa mikä on ollut oikeastaan ihan hyvä pehmeä laskeutuminen työelämään. Tosin ensimmäisenä työpäivänäni laskeutuminen tuntui kaikelta muulta ja nukahdinkin istuma-asennossa heti kotiin päästyäni. Kolme vuotta kotona näkyi ja tuntui.
Uskon että ensimmäisten viikkojen väsymys, joka nyt on jo hyvin hälvennyt, johtui vai siitä kuinka aivoni eivät olleet tottuneet enää oppimaan uutta. Ala jolla työskentelen on minulle aivan vieras eikä omalla tietotaidollani (mitä se sitten onkaan) ole tässä paljoa apua.
Olen ollut omissa kuvitelmissani se tyyppi joka haluaa oppia jatkuvasti jotain uutta. Jos kuitenkaan 2 päivää kestänyttä saksan kielen opiskeluani ei lasketa, niin en rehellisesti edes muista milloin olisin aidosti lähtenyt opiskelemaan alusta asti jotain, mikä vaatisi samalla tavalla informaation sisäistämistä kuin uusien työtehtävien oppiminen.
Päiväni kotona ovat olleet muullakin tavalla varsin erilaisia. Kaikki tekeminen on onnistunut aikaisemmin omassa tahdissa ja omilla ehdoilla. Myös vaatimustaso on ollut juuri siinä mihin sen itse olen asettanut. Ja vaikka olen melko tekevää sorttia niin näihin vuosiin on mahtunut myös muutama päivä kun olen ollut juuri se malliesimerkki stereotyyppisestä sohvalla makaavasta työttömästä.
Töihin paluu loi siis melkoisen kontrastin aikaisempaan elämiseen.
Uusi arki
Hitaista aamuista olen jo ajatuksen tasolla pystynyt luopua ja töissäkin on oikeasti ihan kivaa kun kaikki on hiljalleen lähtenyt sujumaan. Olenkin yrittänyt kuvitella millaista arkeni tulee olemaan nyt kun työt alkavat.
Arjessani tulee ainakin olemaan selkeä rytmi, saan olla viikonloput pääosin vapaalla ja säännöllinen kuukausitulo mahdollistaa tiettyjä asioita. Sosiaaliset kanssakäymiseni myös moninkertaistuvat ja yhteistyöni Kelan kanssa tulee vihdoin päätökseen.
Muutamasta asiasta olen kuitenkin hieman skeptinen. Päivässä on vain 24 tuntia ja työt tulevat syömään siitä nyt noin 9 kun mukaan laskee työmatkat ja töihin valmistautumisen. Olen ollut tähän saakka taloutemme kodinhoitaja ja sihteeri, joten kuka nuo asiat hoitaa jatkossa ja millä ajalla. 50/50 ratkaisu kaikkeen koirien lenkityksestä ja pyykinpesuun? Odotan kun yhtälöön tarvitsee lisätä vielä remontti tai vuokralaisten asioiden hoitaminen.
Tunnen itseni ja tiedän että on tietyt asiat jotka haluan hoitaa ja saada itse aikaiseksi. Olenkin siis valmistautunut tekemään muutoksia arkeeni ja tunnetusti kaikki tai ei mitään -tyyppinä olen suunnitellut arkeni kokonaan uudelleen. Mukana on kaikki perinteiset elämäntapamuutoksen kohteet eli parempi uni, ravinto ja treeni, mutta myös muutoksia kaupassa käymisestä mealpreppaukseen.
Jonkun mielestä varmasti huvittava listaus, mutta uskon näillä olevan iso merkitys siihen että arjesta tulee vähemmän kuormittavaa ja suorittamisen sijaan tarkoitus on pyrkiä optimoimaan vapaa-aikaa. Kaikki tietysti vaatii sen, että todella teen nämä muutokset.
Askel eteenpäin?
Olen nauttinut ajasta työelämän ulkopuolella. Kaikki varoittelut siitä kuinka aika käy pitkäksi ja päivät ovat tylsiä, ovat kohdallani osoittautuneet aivan turhiksi. Kotimme on aivan ihana paikka ja näen että työni siellä on myös arvokasta.
Puolisoni olisi mielellään pitänyt minut myös kotona ja todellisuudessa taloutemme ei edes vaatisi kummankin palkkaa, vaan pärjäisimme aivan hyvin yhdellä. Töihin paluu mahdollistaa kuitenkin asteen verran leveämmän elämän.
Myös varallisuuden kerryttämisen kannalta palkkatöihin palaamisessa on etunsa. Alkuperäinen fire-tavoitteeni nojasi vahvasti siihen kuinka pystyn jatkamaan 1000€/kk sijoittamista. Tätä en tietenkään ole useampaan vuoteen tehnyt, mutta nyt mahdollisuus aukeaa jälleen. Ironista on tosin, että tavoittelemani vapaus työelämästä poistui samalla kun palasin töihin.
Olen varmasti käyttänyt aivan liikaa ajatuksia tähän aiheeseen, sillä todellisuudessa 6 kuukautta on lyhyt aika. Voi olla että uusi arki alkaa sujua niin mukavasti etten enää kaipaa työelämän ulkopuolelle. Jos taas työ ei tunnu siinä vaiheessa enää omalta jutulta tai määräaikaista työsuhdettani ei jatkettaisi niin mitä sitten? Töitä on maailma täynnä. Tiedän että tavoitteeni taloudellisesta riippumattomuudesta tulee etenemään riippumatta siitä olenko palkkatöissä, yrittäjä tai työelämän ulkopuolella.
Ina Mattila 
Jätä kommentti